Tänään sain jonkinlaisen kipinän ja vauhditin asiaa kunnolla ja ostin vihdoin liput Sydneyyn ja takaisin. Kauan odotettu matkani kestää kahdeksan viikkoa tammikuun puolivälistä maaliskuun kymmenenteen päivään. Ja kyllä vain, yksin olen menossa, mutta juuri tällä hetkellä se ei hirvitä. Hyperventiloin sitten varmasti lähtöä edeltävänä iltana! Mitä tulee opinnäytetyöhöni, nythän sen on PAKKO valmistua ajoissa.
Päiväni myös alkoi varsin jännittävästi, sillä aamulla varmistui, että poikaystäväni hyväksyttiin vuoden kestävään elokuvanäyttelijän koulutukseen eli hän muuttaa pois yhteisestä kodistamme pois väliaikaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että meikälikka asuu kahden viikon kuluttua ensimmäistä kertaa elämässään ihan yksin! Täällä metsän siimeksessä voi olla aika yksinäistä, mutta voinpahan ainakin sitten todeta asuneeni yksin. Ja Kallioon ja Töölöön pääsee vartissa joten nou hätä, kyllä selviän.
On jo kaksi kuukautta siitä, kun vaihdoin töitäni Ylellä Elävästä arkistosta etusivun puolelle ja ylihuomenna alkaa työrupeaman viimeinen kuukausi. Viime viikot olen vastannut sekä ohjelma- että perheaiheisista nostoista eli työpäivät ovat rullanneet rattoisasti. Nyt olenkin ensimmäistä kertaa vuoteen siinä tilanteessa, että työsuhdettani on jäljellä enää kuukausi, enkä tiedä jatkosta. En ole kuitenkaan huolissani, työkuvioni selviävät varmasti ennemmin kuin myöhemmin.
Yksi asia kuitenkin huolestuttaa ja se on Suomen suven yllättävä synkkeneminen. En ole vielä valmis luopumaan ihoa ja mieltä hellivistä helteistä, joista sain onneksi nauttia viime viikonloppuna Tampereella.
Vietimme Pyryn kaverin synttäreitä varsin monipuolisella ohjelmalla: ensin päästimme sisäiset aggressiomme valloilleen ja räiskimme toisiamme vastaan hohtopaintballissa. Toisin kuin normaalisti, tässä lajissa vatteet eivät tahriinnu, mikä tarkoitti suojahaalareiden puuttumista....mikä taasen tarkoitti, että minishortsit olivat huonoin asu, mitä kentälle saattoi valita...ja varsinkin olosuhteessa, jossa pelaamassa on miehiä, joita kiinnostaa liiveihin osumisen ja pisteiden kalastamisen sijaan ehkä vielä enemmän mustelmataideteosten muodostaminen naisten paljaisiin sääriin. Ja minultahan niitä nyt sitten löytyykin sitten muutamia eri värisiä ja muotoisia! Enää kolmen yön jälkeen ei kuitenkaan enää satu joka paikkaan.
Armottoman hikisen paintball-skaban jälkeen vetäydyimme Konttori-baarin saunaosastolle peseytymään. Tämän jälkeen ilta jatkui Miami-nimisessä lihatiskissä, jossa oli kyllä erittäin hauskaa myönnettäköön!
Seuraavana päivänä lääkitsimme itseämme Hullun poron ihanalla brunssilla, jossa sai kaikkea aina smetanasta ja mädistä tuoreisiin mansikoihin ja mustaan makkaraan. Tämän jälkeen läksimme uimaan kirkasvetiselle Kaukajärvelle. Paikan kaunes lumosi minut.
Ethän kesä mene vielä minnekään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti