...Koulutyö takana, kesätyöt edessä

Koulu-urakka päättyi eilen nelipäiväiseen intensiivikurssiin, jonka aiheena oli EU ja siitä kirjoittaminen. Mikä kummallisinta, kurssi oli yksi kevään parhaita. Opettajana toimi hollantilainen Peter Verveij, joka on opettanut journalismia myös Hogeschool Utrechtissa, jossa opiskelin viime keväänä. Eipä siis ihme, että kurssilla tuli heti hirveä ikävä Hollantiin – onneksi lähden sinne jo reilu parin viikon päästä.

Ken olisikaan uskonut, että EU-asiat voisivat tuntua ymmärrettäviltä, saatikka kiinnostavilta? Eräät kurssillamme kirjoittivat siitä, mitä tapahtuisi, jos Suomi lähtisi EU:sta, ja summa surrarum, se olisi kalliimpaa kuin se, että Suomi jää unioniin. Lyhyen EU-kurssimme hedelmiä voi lukea wordpressin blogista.

Tällä viikolla olin myös Ylen kesätoimittajien lounaalla, jossa koin vastustamatonta tarvetta ottaa kuvia syömästäni lounaasta ja postata niitä Facebookiin. Lautasellani oli lohimedaljonki, uusia perunoita, pinaatti(?)kastiketta, höyrytettyjä kasviksia ja salaattia. Kuitenkin ihmisten Instagram-ruokakuvia muistellen päätin vain syödä lautasen tyhjäksi siitä sen kummemmin muille raportoimatta (paitsi näköjään nyt!).

Kesätoimittajajoukko oli hyvin sekalaista porukkaa, eri oppilaitoksista ja eri luokka-asteilta. Emme kuitenkaan tule tekemään ihan kauheasti yhteistyötä, sillä olemme kaikki niin eri puolilla taloa. Oma paikkani tulee olemaan toimitustalossa nykyisen paikkani vieressä, Yle.fi-etusivun puolella. Saan koulutuksen myös kanavasivujen päivittämiseen, vaikka se ei olekaan ensisijainen vastuualueeni.

Ensi viikolla on ainakin toistaiseksi viimeinen viikkoni Elävässä arkistossa, jossa olen viihtynyt jo melkein vuoden harjoittelijana ja tuntityöläisenä. Ensimmäisen etusivu-työviikkoni jälkeen lennänkin jo Hollantiin, hip hei! Jo on aikakin! Kesä saa tulla.

Muutenhan en ole viime aikoina päivitellyt blogia sen takia, että olen auttamattoman koukussa Mad Meniin. Kohta olen katsonut kaikki jaksot, ja jos en koukkuunnu taas johonkin uuteen sarjaan, voisin jopa päivittää blogiani useammin.

...Muotinäytösneitsyys lähti torstaina

Meneillään oleva toukokuu on ollut ihana. Kauniita, lämpimiä päiviä on riittänyt ja Maunulan metsiköt ovat valehtelematta satumaisen ihania valkovuokkomeressessään ja vehreydessään. Juuri nyt on ihan nahkea olo, odottelen ukkosta ja sadetta, joka saa tulla. Tänään olen nimittäin nauliintunut television ääreen jääkiekon ja iki-ihanien Euroviisujen merkeissä.

Toukokuu on ollut myös viimeisiä ryhmätöitä ja kokeita, leppoisia työpäiviä, opinnäytetyön ajattelua, vajaita työviikkoja, jääkiekon katselua baarissa ja Euroviisujen fiilistelyä. Pidämme tänään pienellä porukalla kisakatsomon, jossa pisteytämme itse kaikki biisit – me emme siis katso viisuja läpällä vaan tositarkoituksella.

Toissapäivänä kävin elämäni ensimmäisessä muotinäytöksessä, kun Kattilahallissa järjestettiin Lahden Muotsikan kevätnäytös. Mukana oli ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoiden mallistoja, sekä opinnäytetöitä. Yksi opinnäytetöiden esittelijä oli Ronja, jonka kanssa asuimme Hollannissa saman katon alla viisi kuukautta. Emme valitettavasti ole nähneet toisiamme kertaakaan kotiinpaluumme jälkeen, mutta asia korjaantui torstaina ja ehdimme onneksi vaihtaa muutaman viisaan sanan keskenämme.

Mukavaa näytöksessä oli myös valokuvaaminen. Oma Canon 1000D:ni pystyy vain hyvin rajalliseen suoritukseen hämärissä olosuhteissa, mutta lisään tähän muutamia kelvollisia kuvia minua miellyttäneistä mallistoista.

The Sound Is Moving In - Varpu Rapeli

The Sound Is Moving In - Varpu Rapeli

Varpu Rapelin neulemallisto perustuu Rapelin tutkimukseen siitä, miten visualisoida musiikin luomat mielikuvat ja tunteet vaatetuksen avulla. Oma suosikkini tästä mallistosta oli musta neulemekko laahuksella. Kuva mekosta oli tietysti huono, mutta muistelenkin joskus kuulleeni Project Runwayssa, että mustat vaatteet eivät ole niin hyviä kuvissa kuin värikkäät vaatteet...

Asulym - Mariisa Iivari

Mariisa Iivarin Asylum-mallisto tutkii luonnonkuituisen joustamattoman materiaalin kaavoitusta, ja insipiraatio tulee 1940-luvun sota-ajan kangassäännöstelystä ja Shutter Island -elokuvasta. Tässä mallistossa tykästyin eritoten nahkahameeseen, joka näkyy kuvassa toisena.

Silvered - Anna Kukkola

Anna Kukkolan opinnäytetyön aiheena oli suunnitella koruvaatteita. Ainakin minun silmääni nämä tyylikkäät, hopeoidut kuparilevyt miellyttivät.

Väki13 - Ronja Aalto

Kaverini Ronja Aalto kuvailee, että hänen kierrätysmateriaalista tehty mallistonsa on ideamallisto naiselle. Oli mahtavaa nähdä Ronjan opinnäytetyömallisto nyt ja muistella, kuinka paljon Ronja uurasti viime vuonna Hollannissa samoihin aikoihin malliston luomisen kanssa. Voin vain kuvitella, miten paljon Ronjaa jännitti ennen tätä näytöstä. Oman opinnäytetyöni esittelytilaisuus ei tule olemaan näin dramaattinen, eikä sitä tule katsomaan lehdistö tai yhtään julkkista.

Ronjan mallisto oli todella kaunis. Erityisesti pidin nahkatakista, joka on kuvassa takaoikealla.

Pink Phase - Annika Huurrekorpi

Annika Huurrekorven mallisto ei ollut suosikkejani, mutta huomiota herättävä se oli. Pidin hänen ideastaan tuoda prinsessaleikit ja röyhelöt aikuisen naisen pukeutumiseen. Inspiraationa toimivat mitkäs muutkaan, kuin Katja Tukiaisen tyttömaalaukset. Ihanan tyttömäistä! Tätä oli varmasti hauska tehdä!

Nyt palaan telkkarin ääreen katsomaan, kuinka Suomi valitettavasti häviää Ruotsille. Toivottavasti Euroviisuissa käy paremmin...

...Tämä postaus on vähän lälly, mutta sika söpö

Jos minulla ei olisi halua lähteä pitkille ulkomaanreissuille muun muassa Australiaan, Amerikkaan ja Aasiaan, hankkisin koiran. Heti.

Olin 11-vuotias, kun hankimme snautserin, jonka nimesimme Tipsuksi. Rakas koiravanhuksemme kuoli tänä vuonna heti uuden vuoden jälkeen ja siitä lähtien lapsuudenkotini Keravalla on suorastaan huutanut koiraa tassuttelemaan kaakelilattioille.

Tipsu 10-vuotiaana

Viime sunnuntaina äitini työkaveri vieraili tuoreen perheenlisäyksensä kanssa Keravalla. Ja tässä hän on: fieldspanieli Osku.

Sattumoisin tämä on se rotu, jonka pentueilmoituksia olen seuraillut muutaman kuukauden ajan ja raportoinut niistä vanhemmilleni. Kuulemma Oskun kennelistä olisi tulossa lisää näitä maksanvärisiä suloisuuksia.

En saa nyt antaa valtaa koirakuumeelle, mutta se on välillä hirveän vaikeaa...

...Huvi ennen töitä

Niinhän se on, että jos päätät pyhittää koko viikonlopun opiskelulle, mutta lintsaat perjantaina tunnilta kuohuviinin ja kakun himossa ja loppupäivän istut terassilla, ei suunnitelmasi näytä toteutuvan kovin helposti.

Minun tapauksessani on kyllä lieventäviä asianhaaroja. Ensiksikin laskeskelin, että koska olen istunut tähän mennessä jo kaikilla englannin tunneilla, voin hyvin ottaa omaa vapaata. Toisekseen, kuohuviinitarjoilu oli koulutusohjelmani kymmenvuotissyntymäpäivien kunniaksi – eli toinen vallan mainio syy ottaa omaa vapaata. Kolmanneksikin, oli mukava tavata jo aiemmin journalismin koulutusohjelmasta valmistuneita. Kuulemma kaikilla alalle jääneillä on alan töitä, mikä on tietysti lohduttavalta. Neljänneksi, mainitsinko jo, että syntymäpäivillä oli kakkua? Viidenneksi, siellä oli ongintaa. Kuudenneksi, siellä sai ottaa kaverikuvia koulutusohjelmamme maskotin kanssa.

Ja mitä terassille lähtöön tulee, niin olihan näitä ilmoja jo odoteltu!

Mutta jos joku odotti, että tässä lopussa tunnustan laiskotelleeni koko viikonlopun niin ehei. Lauantaina olimme ystäväni kanssa uutishuoneella aamu yhdestätoista aina puoli viiteen pakertamassa analyysia Alma Median taloudellisesta tilanteesta, minkä jälkeen söimme UniCafessa keskustassa. Edellisen päivän terassikeskeisestä ajanvietteestä karaistuneena pystyin välttämään luontaista tarvetta istua jälleen aurinkoon. Lähdin kotiin siivoamaan.

Tänään olen saanut opinnäytetyöni työsuunnitelman melkein valmiiksi (opin vihdoin, miten kirjat merkitään lähdeluetteloon oikein) ja tiistaina esittelen työsuunnitelmani. Kohta minun ja valmistumisen välissä seisoo vain tämä työ. Niin, ja yksi ruotsin kurssi...

...Mennyt vappu oli yksi elämäni onnistuneimmista

En ole varsinaisesti mikään juhlapäiväfani. Vappu, uusivuosi ja juhannus ovat usein aiheuttaneet enemmän ahdistusta kuin hilpeyttä. Olen potenut jo ennen juhlia henkistä krapulaa siitä, mitä vastaan, kun joku kysyy miten juhlapäiväni vietin.

Mutta tätätätäää! Tänä vuonna suunnittelimme ystävien kesken jo hyvissä ajoin etukäteen (kyllä, tämä on meille varsin uusi käsite), että menemme yhdessä We Love Helsingin Vapputansseihin.

Lyhyesti sanottuna oli aivan mahtava ilta. Koskaan en ole innostunut Frederikistä ja Vicky Rostista samalla tavalla. Muutenkin tansseissa oli rento tunnelma läpi illan, kukaan ei örveltänyt omassa seurueessa eikä ympärillä. Paritanssia ei tule koskaan harrastettua liikaa ja silti välillä tuli oikea parkettien partaveitsi -fiilis. Pakko kyllä kehua poikaystävää tanssitaidoista: en onnistunut edes viemään vaikka kuinka yritin. Muutenkin meno oli erittäin sulavaa, vaikka yhdessä harjoittelemisesta on puutetta.

Ja keskiviikkona kaikki vaan parani. Nukuin hyvin, ei ollut krapulaa, aurinko paistoi – lähdin siis vappupiknikille toisen yhtä urhean ja edellisillan tansseja uhmaavan ystävän kanssa.

Kaivopuistossa oli odotetustikin paljon väkeä ja meiningistä tuli mieleen hieman viime vuoden vaihtoehtovappuni eli Queen's Day. Joka puolella oli eri bileet käynnissä. Kaivopuistossa tanssittiin eilen salsaa, viime vuonna Utrechtissa joka nurkan takana oli uudet reivit. Eilen Ullanlinnanmäen täyttivät valkolakkiset, vuosi sitten kaikilla oli oranssia. Ne olivat muuten toiseksi viimeiset Queen's Dayt pitkään aikaan, sillä ensi vuonna juhlitaan kuningasta.

Vappu Ulliksella 1.5.2013

Queen's Day Utrechtissa 30.4.2012

Juhlahumusta ja innosta on kuitenkin pikkuhiljaa päästävä yli. Minulla on opinnäytetyön metodi päättämättä. No mutta onneksi ensi viikolla on helatorstai.