Jo riittää hölinät Australian- ja Uuden-Seelannin-matkastani, siis toistaiseksi. Palaan reissuni yksityiskohtiin useaan otteeseen lähiaikoina kuvineen päivineen, mutta tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa osviittaa siihen, mitä elämääni kuuluu nyt, kun bikinit ja sandaalit eivät enää kuulu päivittäiseen asukokonaisuuteeni.
Totta puhuen, olisin voinut viettää maapallon toisella puolen vielä kolmannen kuukauden, sillä palaan töihin Ylelle vasta pääsiäisen jälkeen. Mutta rahallisesti ajatellen työtöntä kuukautta on parempi viettää kotona...
Tämä vapaa kuukausi voisi helposti valua täysin hukkaan, sillä olen kehittänyt Australiassa (flunssaisena) typerän riippuvuuden Hay Dayhin. Ei, se ei ole Farmville, mutta aika lähellä sitä. Jotta en siis kyttäisi koko kuukautta ainoastaan kuinka soijapapuni kasvavat ja milloin lehmieni utareet hyllyvät maidosta elektronisella farmillani, aion palata taas liikkuvien ihmisten pariin. Syyskuusta asti treenausta ovat saaneet vain istumalihakseni (syy on opinnäytetyön, ei siis minun!), joten nyt on aika muuttaa asia.
Suomeen paluuni jälkeen olen nyt käynyt salilla treenaamassa kolme kertaa viikossa. Olen niin alkutekijöissä, että on turha puhua siitä, mitä nostan penkistä tai mitä kyykkään - varsinkin kun vasta harjoittelen oikeaa tekniikkaa.
Tässä treenausinnossani oikeastaan kaikki on uutta: En enää treenaa kuntosalin laitteilla vaan vapaapainoilla ja -tangoilla. Käyn halvalla, yksinkertaisella uimahallin salilla eli en enää maksa itseäni kipeäksi kuntosaliketjuista. Uutta on myös itse treenausinto, totta puhuen. Tavoitteeni on yksinkertaisesti saada lisää voimaa.
Ehkä innostustani selittää käsilläni oleva aika. Ehkä suhtaudun treenaamiseen samalla tavalla kuin ruuanlaittoon; pidän siitä, kun siihen on aikaa keskittyä, mutta tulen vain vihaiseksi, jos sitä pitää tehdä kiireessä.
On aika unelmoida seuraavista matkoista
Poikaystävän, ystävien ja uuden harrastuksen tiimellyksessä on vielä yksi asia, mikä pitää tällaisen parantumattoman matkaholistin mielen virkeänä kotona: uusista reissuista unelmointi ja niiden suunnittelu.
Australiassa päätin, että Suomeen palattuani tekisin listan paikoista, joissa haluaisin seuraavaksi käydä, ja priorisoisin niistä kiinnostavimmat. Näin vapaata kuukautta viettävänä en malttanut tehdä vain yhtä listaa, vaan tein niitä kaikkiaan kolmesta eri kategoriasta.
Jälleen voin kiittää (tai syyttää) vapaa-aikaani, sillä päätin tehdä listoistani eräänlaiset inspiraatiotaulut, jotka havainnollistat suunnitelmani.
Tässä kolmen kärki pitkän matkan haaveistani:
1. Kaakkois-Aasian-kierros
2. USA:n läpiajo
3. Kiina tai Japani
Unelma Thaimaan, Vietnamin, Laosin, Indonesian ja muiden Kaakkois-Aasian maiden kierroksesta on ollut bucket listilläni jo pitkään, mutta listani viralliseksi ykköseksi se singahti Australian-matkani ansiosta. Kauniiden, eksoottisten maisemien keskellä aloin kaivata sitä vieläkin eksoottisempaa kulttuuria – ja myös halvempia hintoja...
Yhdysvaltojen läpiajo Route 66 pitkin on ollut unelmani jo melkein kymmenen vuotta. Kalliissa länsimaissa juuri reissanneena voisin kuitenkin odottaa vielä tovin tämän reissun toteutumista.
Itään, itään, mieleni näköjään vie, sillä Kiina ja Japani taistelevat kolmannesta sijasta pitkän matkan listallani.
Seuraavaksi esittelyssä kolmen kärki viikon matkan haaveistani:
1. Toscana
2. Islanti
3. Santorini
Lopuksi kolme suosikkiani kaupunkilomakohteiksi:
1. Istanbul
2. Dublin
3. Krakova
Istanbulissa olen jo kerran yöpynyt, mutta en silloin tutustunut muuhun kuin paikalliseen hotelliin ja kahviin. Vääryys on korjattava!
Dublin-innostus juontaa juurensa opiskelijavaihdonaikaiseen kanadalais-irlantilaiseen huonetoveriini, joka on luvannut esitellä kotimaataan heti kun sinne ehdin.
Krakova taisteli kolmannesta sijasta Ljubljanan ja Riikan kanssa, mutta intuitio vei voiton Puolaan.
Nämä matkustushaaveet ovat joskus täysin henkimaailman asioita...
