Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin piehtaroida hetki viime vuoden jälkiliukkailla? Siispä alkaneen vuoden 2014 kunniaksi päätin summata viime vuoden tapahtumat lyhyin tekstein ja kuvin. 2013 oli onnellinen vuosi elämässäni, mutta myös yksi surullisimmista.
Vuonna 2013...
...Rakas koiramme kuoli
Tammikuu alkoi heti surkeasti, kun 11-vuotias Tipsu-koiramme lopetettiin kasvaimen takia. Olin nähnyt sen viikkoa ennen sen kuolemaa, jolloin se oli vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissaan. Vielä kuolemaansa edeltäneenä päivänä Tipsu oli käynyt kolme kertaa lenkillä ja syönyt tavallisesti - merkkejä huonosta olosta se osoitti vasta kuolinpäivänään.
 |
| Tipsu 10-vuotiaana |
...Tammikuu jatkui auringossa
Lähdimme Pyryn kanssa tammikuun alussa viikoksi rantalomalle löhöilemään. Turistisaari Gran Canaria ei tammikuussa ollut sietämätön vaan ihanan lämmin piristysruiske pimeyden ja surun keskellä. Itse Kanariansaaria aiemmin ylenkatsoneena tajusin, että saarilta löytyy paljon muutakin kuin suomalaiskapakoita ja sandaaleista pilkottavia tennissukkia.
...Aloitin bloggaamisen uudestaan
Olin
Project Mama -blogin Katjan pitämällä pienellä blogikurssilla, jolloin into
bloggaamiseen syttyi jälleen. Olin aiemmin pitänyt epäsäännöllisesti blogia journalismin opintoihini liittyen, mutta intohimo siihen oli jo kadonnut. Tuntui helpommalta ja hauskemmalta kirjoittaa rajaamattomista aiheista ihan mistä vain. Jopa aiemmin kammoksumani tyhjänpäiväiset jutut alkoivat tuntua mukavilta kirjoittaa.
Alun innostuksen jälkeen bloggaamistahtini on taas hidastunut uhkaavasti, mutta minun on vain hyväksyttävä, etten ole niitä kaikista ahkerimpia bloggailijoita.
...Vietin elämäni onnistuneimman vapun
Minulla on kaikkien juhlapäivien aikaan aina sama ahdistus: tuntuu, että pitäisi tehdä jotain merkittävää, mutta samaan aikaan kaikki etukäteen suunnittelu tuntuu ahdistavalta. Tänä vuonna ostimme kavereiden kanssa liput We Love Helsingin Vapputansseihin ja pyörähtelimme illan suomalaisiskelmien tahtiin. Ei ollut vaikea todeta, että tämä vuosi oli kaikista elämäni vapuista se kaikkein mahtavin. Loistovapun kruunasi vapunpäivän piknik Ulliksella
- ensimmäistä kertaa elämässäni.
...Olin kesätöissä Yle.fi-etusivulla
Aloitin harjoittelun Elävässä arkistossa tultuani vaihdosta Hollannista heinäkuussa 2012, ja nyt pääsin uusiin hommiin
kesäksi. Sisällöntuottamisen sijaan tehtäväni oli nostaa Ylen tarjonnasta kiinnostavia sisältöjä etusivulle. Homma oli hyvin erilaista kuin Elävässä arkistossa, jossa pengon Ylen arkistoja ja kirjoitan sieltä löytyvistä ohjelmista. Etusivulla visuaalisuus on kaiken a ja o.
Sain kesällä koulutuksen myös Yle Teeman, Yle TV2:n ja Yle TV1:n kanavasivujen päivittämiseen, mutta käytännössä tein vain yhden viikon ajan
TV1:n sivuja syyskuun alussa. Lokuussa siirryin loppuvuodeksi takaisin Elävään arkistoon.
...Edelliskevään kotikaupunki Utrecht vaikutti kovin erilaiselta
Viikon minireissuni
Utrechtiin kesäkuussa oli rankka biletysviikko, jonka aikana tajusin siirtyneeni jo eteenpäin vaihtoajoista. Vaikka oli ihanaa nähdä vuoden tauon jälkeen rakas Utrecht ja huonetoverini Erin, huomasin kovimman biletyskunnon jääneen jo taakse. Fiilistäni varjosti jonkin verran se, ettei reissulle tullut mukaan kolmea muuta vaihtariystävääni, joiden kanssa jälleennäkemisestä oli puhuttu jo pitkään. Tämä enteili vaihdon aikaan niin tiivin ystäväporukkamme erkaantumista, ja niin on valitettavasti käynyt. Ei ole helppoa pitää yllä ystävyyssuhteita pelkän Facebookin välityksellä. Toisaalta tänä vuonna kaveripiirini Suomessa on taas lähentynyt, mikä on aivan ihanaa. Ehkä siihen on auttanut se, että kaikki asumme nyt jälleen samassa kaupungissa.
...Täytimme Pyryn kanssa viisi vuotta
Jep, niin se aika vaan on hurahtanut, että meille tuli Pyryn kanssa kesäkuussa viisi vuotta seurustelua täyteen. Ei olisi ehkä osannut kuvitella sitä silloin vuonna 2008, kun tapasimme Provinssirockissa Eläkeläisten keikalla! No, tätä merkkipäivää läksimme viettämään
Porvooseen, joka tarjosi ihania, idyllisiä mukulakivikatuja ja herkullista lähiruokaa Bistro Sinnessä.
...Otin lämpimästä kesästä ilon irti uiden
Ostin kesällä uintikortin stadikalle ja muutenkin uin ja urheilin ulkona tänä kesänä enemmän kuin aiemmin. Osittain syynä olivat tietysti lämpimät säät. Aion viettää kesän tänäkin vuonna samalla tavalla.
...Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja nukuin metsässä
Lähdimme Pyrtsän kanssa
Nuuksioon, ilman kompassia ja kunnon kartanlukutaitoa, joten on ihme, että selvisimme sieltä edes ulos. Mutta löysimme ihanan leiripaikan ja pussipasta maistui taivaalliselta, mutta yöllä oli aivan mielettömän vaikea nukkua, kun metsän eläimet kokoustivat ympärillämme. Yksi yö riitti enemmän kuin hyvin tällä kertaa.
...Asuin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin
Elokuun puolivälissä Pyry pakkasi kamojaan ja muutti Ylöjärvelle opiskelemaan vuodeksi näyttelemistä. Tämä tarkoitti sitä, että minä jäin
yksin Maunulaan, ja samalla aloin asua yksin ensimmäistä kertaa elämässäni. Alkuun tuntui hyvin yksinäiseltä, mutta nyt olen tottunut, ja minulle on muodostunut omia rutiineja, kuten maanantain kokkauspäivä.
...Osallistuin luovan kirjoittamisen kurssille
Aion ansaita leipäni kirjoittamisella tulevaisuudessakin, ja unelmissani olisi kirjoittaa joskus kirja. Vaikka olenkin harrastanut kirjoittelua kotona, en ole koskaan saanut (lukion kursseja lukuunottamatta) opetusta luovassa kirjoituksessa. Siispä ilmoittauduin syksyllä Helsingin työväenopiston luovan kirjoittamisen
kurssille, jota piti kustannustoimittaja Pasi Jääskeläinen. Uskalsin ensimmäistä kertaa elämässäni lukea tekstejäni ääneen tuntemattomille ja myös runoilla. Tulevaisuudessa aion kokeilla muitakin työväenopiston kursseja, sillä tästä kurssista jäi niin hyvä fiilis.
...Kirjoitin opinnäytetyöni
Ah, opinneäytetyö
- tuo mörkö, jota pelkäsin neljä vuotta sitten aloittaessani journalismin opinnot Haaga-Heliassa. Nyt kun sen aika vihdoin oli, kuroin sen kasaan loppujen lopuksi kolmessa viikossa. Tein työni Elävästä arkistosta. Tarkoituksenani oli verrata Elävää arkistoa kahteen muuhun vastaavaan arkistopalveluun ja tehdä vertailujen jälkeen kehitysehdotuksia Elävälle arkistolle. Vertailukohteikseni valitsin Ruotsin SVT:n Öppet arkivetin ja Kanadan CBC:n Digital Archivesin. Eniten vaivaa tuotti teoriaosuuden kirjoittaminen, lähdemerkintöjen opetteleminen ja Digital Archivesin ja Öppet arkivetin edustajien haastattelut.
Tuntui erittäin hyvältä riuhtaista koko homma kotiin suhteellisen lyhyessä ajassa
- tein parhaimmillaan töitä yli 10 tuntia päivässä. Sen jälkeen korjausten tekeminen tuntui ylivoimaisen vaikealta, sillä puhtijakson jälkeen olin jo henkisesti loitontunut työstäni. Olen tyytyväinen myös siihen, ettei työni vain kadonnut opinnäytetöiden mustaan aukkoon
Theseukseen, vaan sitä ovat jakaneet yleläiset keskenään, ja eräs journalismia opiskeleva nainen Turusta käytti sitä lähteenä omassa työssään.
...Elin kuukauden lihattomasti
Osallistuin suurena Madventures- ja Docventures-fanina
Lihaton lokakuu -tempaukseen ja poistin kuukaudeksi punaisen lihan ja broilerin ruokavaliostani. Kalaa söin enemmän kuin ennen, ja lisäksi lisäsin ruokavaliooni linssejä, papuja ja tofua. Opin tekemään uusia maittavia kasvisruokia, eikä kokeilu tuntunut ensinkään vaikealta. Lokakuun jälkeen olen syönyt kyllä lihaa, mutta paljon vähemmän kuin ennen.
...Liinu liittyi perheeseen
Tipsun kuolemasta selvittyämme aloimme vanhempieni kanssa unelmoida uudesta nelijalkaisesta perheenjäsenestä. Kiinnostuimme walesinsprigerspanieleista ja elokuussa saimme tietää perheenlisäyksestä. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, sillä meille tarkoitettu pikku
narttupentu jouduttiin lopettamaan harvinaisen ja erittäin vakavan virtsarakon tulehduksen takia. Epätoivoisen käänteen jälkeen tapahtui kuitenkin tuurin käännös. Saimme kuulla nartusta, josta tehty varaus oli peruutettu. Hetken muita nimiä mietittyämme päädyimme samaan Liinu-nimeen. Lokakuun puolivälistä lähtien tämä pallero on kuulunut perheeseen.
...Isoisäni kuoli
Yli 13 vuotta syövän kanssa elänyt isoisäni kuoli marraskuun alussa. Ajatukseen oli tietysti ehtinyt jo tottua, mutta helppoa se ei ollut. Onneksi fafani ei joutunut olemaan sairaalassa reilua viikkoa kauempaa. Surullisen siunaustilaisuuden jälkeen muistotilaisuudessa muistelimme fafaa jo iloisestikin.
...Joulu oli musta ja kultainen
Joskus lapsena minulle oli eriarvoisen tärkeää, että joulu oli valkoinen. Vuonna 2013 joulu oli sysimusta, mutta ihanat kullalla ja suklaalla kuorrutetut lakritsat toivat tunnelmaa pimeyteen.
...Valmistuin
Neljän vuoden opiskelu-urakka päättyi suunnitellusti joulukuussa 2013. En mennyt valmistujaistilaisuuteen, koska mielestäni todistuksen postitusvaihtoehto jo itsessään vähensi tilaisuuden juhlallisuuden tuntua. Juhlat silti pidettiin, kotonamme Keravalla. Valmistujaislahjaksi sain muun muassa upean Triumphin kirjoituskoneen, mutta kaikista jännittävin lahjahan oli minulta itseltäni itselleni, ja sen lunastan 9 päivän kuluttua.
...Juhlin, kun vuosi alkoi ja loppui
Kun vuosi 2012 kääntyi 2013:ta, tamppasin jossain päin Tamperetta baarissa, jonka nimeä en enää muista (tai halua muistaa). Tänä vuonna seurasimme onnistuneen vapun reseptiä ja suuntasimme We Love Helsingin Uuden vuoden tansseihin. Ehkä jotain uutta siis tänä vuonna?
Kiitos kaunis viime vuodelle. Tämä vuosi alkaa ensin Liinu-vahtina Keravan idyllissä, sitten jäähyväisiä ensi viikon viikonloppuna ja sitten 13. päivä se on adios!
