...Pimeys ja kirjat ne yhteen soppii

Syysflunssa ja Breaking Bad ovat hiljentäneet blogini hetkeksi, mutta täällä ollaan edelleen! Nyt kielenkantani kirvoittivat Helsingin Kirjamessut, joilla vierailin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni. Neljän tunnin haahuilun saldona on seitsemän kirjaa ja kaksi Kotilieden vanhaa numeroa vuosilta 1927 ja 1931 (isoäideille joululahjaksi).

Kirjahankintoihini kuuluvat Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, josta kuulin ensimmäistä kertaa vasta perjantaina. Lestadiolaisperheestä kertovaan teokseen on kirjastossa yli tuhannen varauksen jono, joten ostaminen oli helppo päätös. Muut kirjat hankin loistavilla tarjouksilla: Riikka Ala-Harjan, Karl Ove Knausgårdin ja Chimamanda Ngozi Adichien teokset sain yhteensä 15 eurolla ja Antonio Skàrmetan, Jera Hännisen ja Jyri Hännisen sekä India Knightin kirjat maksoivat yhteensä 6 euroa.

Viimeksi mainitsemani kolme kirjaa ostin puhtaasti takakansien perusteella, Ala-Harjan kirja kiinnostaa sen ympärillä velloneen kohun takia ja Knausgårdin nimi on pulpahdellut viime aikoina sieltä täältä ja jäänyt siksi mieleen. Adichiesta kertoi työkaverini perjantaina ja kokemukseni mukaan Afrikkaan sijoittuvat kirjat ovat usein taattua kamaa. Yhdeksi esimerkiksi voisin mainita Francesca Marcianon Afrikan taivas -romaanin, joka kertoo Keniassa elävästä valkoisesta yhteisöstä. Marcianon kirja oli paitsi kiinnostava, mutta myös tärkeä kirja minulle henkilökohtaisesti, koska sen lukukokemuksen jälkeen aloin vasta lukea kirjoja. Aiemmin olin saattanut lukea vaivaiset pari kirjaa vuodessa, mutta Afrikan taivaan jälkeen aloin lukea samoja määriä kuukaudessa.

Kirjamessut järjestetään juuri oikeaan aikaan. Kun syksyn valo ja väriloisto ovat jo himmenneet ja Suomi on kietoutunut sumuvaippaan, on ihanaa käpertyä viltin alle ja uppoutua tarinoiden maailmaan.  Alati ympäröivä pimeys suorastaan käskee viettämään illat kotona.

En ole tiennyt ennen, kuinka hauskaa kirjojen shoppaileminen onkaan. Olen lähinnä lainannut kirjoja ja toivonut joitain yksittäisiä lahjaksi, mutta en ole koskaan kulkenut kirjojen keskellä metsästämässä uutta luettavaa. Ensimmäistä kertaa siis shoppailin kirjoja kuten vaatteita ja luulen, että tähän voisi jäädä koukkuun. Syytän kokemattomuudestani syntymääni 1990-luvun videoaikaan.

...Lihaton lokakuu ei tunnu missään

Täytyy myöntää, että olen vähän pettynyt Lihattomaan lokakuuhun. Luulin kokevani jonkin suuren muutoksen olossani, kun jätin ruokiani dominoivan lihan pois ruokavaliostani. Missä on järjen sumentama nälkä ja voimattomuus tai olemisen sietämätön keveys?

Nyt lihatonta arkeani on takana jo melkein yhdeksän päivää (se todella on varmaan pisin aika, kun olen ollut syömättä lihaa) ja oloni tuntuu täysin samalta kuin ennen uutta kokeiluani. Olen toki tehnyt joitain uusia huomioita: Vegehampurilainen on krapulassa aivan yhtä hyvää kuin naudanlihapihvihampurilainen ja juustokumina on loistava mauste kasvisruokiin.

Annoskateussaldo on yhdeksän päivän jälkeen aika matala: Kaksi. Perjantaina lusikoin katkerana kasvissosekeittoa suuhuni samalla kun kolme työkaveria ympärilläni söivät herkullisen näköistä jauheliha-kesäkurpitsapastaa. Eilen pestokana-annos näytti, tuoksui ja varmasti maistuikin paremmalta kuin omalla lautasellani oleva katkarapu-nuudelikeitto. Keittojen määrä ruokarepertuaarissani on muuten kasvanut eksponentiaalisesti.

Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että olen ryhtynyt tähän leikkiin, sillä nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pakotan itseni oppimaan uusia ruokalajeja ja kokkaamaan jotain muuta kuin turvallisia lihakastikkeita. Uusi suosikkini on mausteinen linssikeitto, jonka tein Pippurimylly-ruokablogin ohjeella. Kirjoittajalla näytti olevan muitakin kiinnostavia ruokaohjeita, kuten hampurilainen, jossa kruunu ja pohja tehdään nuudelista. Luovuus kunniaan!

Vaikka punaisen lihan paluu on tulossa marraskuussa, olen päättänyt vähentää sen syömistä reilusti ja rajoittaa syönnin esimerkiksi viikonloppuihin. Moiselle vähennykselle on niin ekologisia, eettisiä kuin terveydellisiä perusteluja, joten en keksi yhtään syytä olla vähentämättä lihan syöntiä. Sitä paitsi, kun ostan lihaa harvemmin, voin useammin valita kalliimpaa luomua.

En ole ollut ongelmissa proteiinilähteiden kanssa, vaikka aluksi sitä hieman pelkäsinkin. Viime viikolla söin kalaa kolme kertaa ja omissa ruuissani olen käyttänyt tofua ja linssejä. Äitini kehotuksesta alan syömään pähkinöitä kourallisen päivässä, ja kas – lisää proteiinia! Jääkaappiini viime viikon alussa ostamani kananmunat ovat vielä syömättä, mutta aion ehdottomasti syödä ne ja jatkaa uusien ostamista, sillä kananmunien proteiinia äitini nimitti täydelliseksi.

Olen päättänyt sivistää itseäni tämän kuun aikana ja lukea Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä -kirjan, jotta saisin vähän lisää syvyyttä koko kokemukseen. Nyt tosin olen täysin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -klassikon lumoissa, joten minun on ahmittava se ensin.

Se on yhtä helppoa kuin ruokavalion riisuminen lihasta.