Täytyy myöntää,
että olen vähän pettynyt Lihattomaan lokakuuhun. Luulin kokevani jonkin
suuren muutoksen olossani, kun jätin ruokiani dominoivan lihan
pois ruokavaliostani. Missä on järjen sumentama nälkä ja voimattomuus tai
olemisen sietämätön keveys?
Nyt lihatonta
arkeani on takana jo melkein yhdeksän päivää (se todella on varmaan pisin aika,
kun olen ollut syömättä lihaa) ja oloni tuntuu täysin samalta kuin ennen uutta
kokeiluani. Olen toki tehnyt joitain uusia huomioita: Vegehampurilainen on
krapulassa aivan yhtä hyvää kuin naudanlihapihvihampurilainen ja juustokumina
on loistava mauste kasvisruokiin.
Annoskateussaldo
on yhdeksän päivän jälkeen aika matala: Kaksi. Perjantaina lusikoin
katkerana kasvissosekeittoa suuhuni samalla kun kolme työkaveria ympärilläni
söivät herkullisen näköistä jauheliha-kesäkurpitsapastaa. Eilen
pestokana-annos näytti, tuoksui ja varmasti maistuikin paremmalta kuin omalla
lautasellani oleva katkarapu-nuudelikeitto. Keittojen määrä ruokarepertuaarissani on muuten kasvanut eksponentiaalisesti.
Olen kuitenkin
erittäin tyytyväinen, että olen ryhtynyt tähän leikkiin, sillä nyt ensimmäistä
kertaa pitkään aikaan pakotan itseni oppimaan uusia ruokalajeja ja kokkaamaan
jotain muuta kuin turvallisia lihakastikkeita. Uusi suosikkini on mausteinen
linssikeitto, jonka tein Pippurimylly-ruokablogin ohjeella. Kirjoittajalla
näytti olevan muitakin kiinnostavia ruokaohjeita, kuten hampurilainen, jossa
kruunu ja pohja tehdään nuudelista. Luovuus kunniaan!
Vaikka punaisen
lihan paluu on tulossa marraskuussa, olen päättänyt vähentää sen syömistä
reilusti ja rajoittaa syönnin esimerkiksi viikonloppuihin. Moiselle
vähennykselle on niin ekologisia, eettisiä kuin terveydellisiä perusteluja, joten
en keksi yhtään syytä olla vähentämättä lihan syöntiä. Sitä paitsi, kun ostan lihaa harvemmin, voin useammin valita kalliimpaa luomua.
En ole ollut
ongelmissa proteiinilähteiden kanssa, vaikka aluksi sitä hieman pelkäsinkin. Viime viikolla söin kalaa kolme kertaa ja
omissa ruuissani olen käyttänyt tofua ja linssejä. Äitini kehotuksesta alan
syömään pähkinöitä kourallisen päivässä, ja kas – lisää proteiinia!
Jääkaappiini viime viikon alussa ostamani kananmunat ovat vielä syömättä, mutta
aion ehdottomasti syödä ne ja jatkaa uusien ostamista, sillä kananmunien
proteiinia äitini nimitti täydelliseksi.
Olen päättänyt
sivistää itseäni tämän kuun aikana ja lukea Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä -kirjan, jotta saisin vähän lisää syvyyttä koko kokemukseen. Nyt
tosin olen täysin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -klassikon lumoissa,
joten minun on ahmittava se ensin.
Se on yhtä
helppoa kuin ruokavalion riisuminen lihasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti