Aloitin sen tämän vuoden tammikuun Kanarian reissun kohokohdista ja siirryn ajassa edelleen taaksepäin viime vuoteen. Koska asuin puolet vuodesta Keski-Euroopassa, oli matkustelu huomattavasti sujuvampaa kuin Suomesta käsin. Olenkin laskenut, että viidestä kuukaudestani vaihdossa, Utrechtissä vietin vain neljä kokonaista kuukautta. Matkustelukuukauteen kuuluivat reissut Berliiniin, Prahaan ja Lissaboniin. Aloitetaan niistä ensimmäisestä eli kaikkien hipsterien ja taiteilijoiden unelmakaupungista - Berliinistä.
Prenzlauer Berg, 21.3.2012, Berliini
Opintoihini Hollannissa kuului luokkaretki Berliiniin. Lähdimme isolla porukalla myöhään tiistai-iltana Utrehtistä bussilla kohti Berliiniä. Keskiviikkoaamuna kello yhdeksältä olimme Berliinissä. Huonosti nukutun yön jälkeen vavisten etsiydyimme metrotunneliin ja matkustimme Prenzlauer Bergiin, jossa koko luokallemme oli varattu hostelli. Aivan hostellin vieressä söimme maittavan ja erittäin tarpeellisen aamiaisen.
Vaikka olikin maaliskuu, Berliini osoittautui vierailumme toisena päivänä varsin aurinkoiseksi paikaksi. Löysimme mitä parhaimman hengailumestan kävelymatkan päässä hostelliltamme. Mauerparkissa viihtyivät selvästi ihan kaikki vauvasta vaariin ja koiratkin saivat temmeltää vapaana. Puistosta löytyvä muurin pätkä on asiallisesti graffititaitelijoiden käytössä.
Hamburger Bahnhoff -museossa kaikista suurinta kiinnostusta herättivät japanilaisen Ryoji Ikedan kaksi massiivista teosta. Äänitaitelijalle oli varattu kaksi erillistä ja isoa huonetta, joista toinen oli täysin vitivalkoinen ja toinen musta. Valkoiseen huoneeseen pääsi kävelemään vain sinisillä muovipusseilla. Tunnelma oli kliininen ja painostava; huoneessa kuului korvia piinaava kohina. Mustan huoneen keskellä oli lämmin valonheitin ja seinustoilla vilisi numerosarjoja.
Tacheles, 23.3.2012, Berliini
Yksi mielenkiintoisimmista paikoista koko Berliinissä oli mielestäni juutalaiskorttelissa sijaitseva taiteilijatalo Tacheles. Juuri maaliskuussa viime vuonna kaupunki oli ilmeisesti yrittänyt häätää talossa asuvat taitelijat ja paikalla oli suuri mielenosoitus, jota seurasivat myös useat tiedotusvälineet. Ovet oli lukittu sisältä päin ja niitä yritettiin rynkyttää auki ulkoa päin. Kansa huutaa nappaamassani videonpätkässä ilmeisesti "ovi auki". Tachelesin edessä kadulla oli soinut koko päivän tekno, mutta me liityimme bileisiin vasta illalla. Ne pidettiin pienessä huoneessa, jossa päiväsaikaan sai käydä ihmettelemässä taidetta ja soittamassa pianoa. Loisteputkilamput loistivat kirkasta valoaan kuin lääkärin vastaanotolla, yhdellä seinustalla oli jättimäinen hiiriterraario. Meno oli niin omalaatuista, että päätimme palata taloon seuraavanakin iltana. Tekno- ja elektrosoundit olivat jo vaienneet, mutta löysimme etnistä musiikkia soittavan ryhmän ja jäimme kuuntelemaan heitä. Kanadalaisystäväni sai soittaa rumpuja heidän kanssaan. Oli onni, että olimme Berliinissä maaliskuussa, sillä kaupunki sulki taitelijatalon viime syksynä.
Viimeisenä iltanani Berliinissä olin liittynyt tuttuun kanadalaisjoukkoon, joka aloittelisi seuraavana päivänä eurotrippiään. Löysimme kanadalaisen pizzerian Kreuzbergistä ja jaoimme tämän massiivisen pizzan kivisillalla. Tämä oli myös sama ilta, jolloin palasimme Tachelesiin (josta mainitsin yllä). Seuraavana aamuna meillä oli juna Prahaan.
Nyt voin vielä loppuun sättiä itseäni: olen suunnilleen jokaisessa postauksessani ilmoittanut, etten ole kyennyt aloittamaan opinnäytetyötäni. Sitten hiljenin, kun olisi oikeasti pitänyt taputella itseä olalle ja kehua - minä nimittäin aloitin kuin aloitinkin sen pahamaineisen opparin tämän kuun ensimmäisenä päivänä! Toistaiseksi merkkimäärä on jo lähes 18 000! Tästä lähin kehuskelen aina jokaisen postauksen jälkeen, miten merkkimäärät kasvavat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti