...Juhannuksena latasin akkuja ja silitin pukkeja

Jösses mikä helle! Niin kuin aiemmin ennustinkin, sisähommista (kuten opparista ja bloggaamisesta) ei meinaa tänä kesänä tulla yhtään mitään, koska koko ajan on jotain tekemistä tai ulkona riehuu lämpöaalto, josta on päästävä nauttimaan hikisen työpäivän jälkeen.

D-vitamiinin saanti on taattu ja vireystasot ovat muutenkin kohdillaan, sillä tänä juhannuksena nautiskelin alkoholia sivistyneesti naudan ulkofileepihvien ja savustetun lampaan kera, enkä siis remunnut kolmea päivää kenenekään tutun mökillä. Perjantaina saunoimme ja uimme Pyryn kaverin mökillä, lauantaina voitimme ensimmäistä kertaa Aliaksen ja sunnuntaina nukuimme yli puolen päivän.

Ilta-auringonpalvojat

Rauhallinen juhannus tuli tarpeeseen viikon Hollannin reissun jälkeen, jossa olin ulkona enemmän tai vähemmän joka päivä. Kuinka jaksoinkaan sitä viisi kuukautta? Palaan Hollantireissuun hieman myöhempänä.

Olimme siis poikaystäväni lapsuudenkodissa perjantaista sunnuntaihin. Talosta on tullut oikea kotieläinfarmi: pihapiiristä löytyy kanoja ja niitä paimentava kukko sekä nyt sunnuntaista lähtien kolme pikkupukkia. Vaikka olen kasvanut Keravalla ja monelle se on yhtä kuin lande, ovat pukit minulle vähintäänkin eksoottisia eläimiä – vähän kuin flegmaattisia koiria, jotka vain syövät ruohoa enemmän.

Yhdellä uusista asukeista oli vatsa ilmeisen sekaisin ja se helpotti oloaan sekä terassilla että leikkimökin viereen. ”Mustikoita!” hihkaisi Pyryn kummityttö Silja ihastuksissaan lempipukkinsa papanat nähdessään. Totesin, että ne mustikat kannattaa jättää syömättä.

Hetken aikaa pukit saivat vaellella talon pihapiirissä vapaasti, mutta sitten ne päättivät sisällyttää ravintoympyräänsä Pyryn äidin kuunliljat. Siihen sitten loppui pukkien elämä vapaina vaeltajina – nyt niille rakennetaan aitaus.

Pahanteossa

Kesäkuuta on jäljellä vielä neljä kokonaista päivää ja niihin mahtuu Huoratronin keikka perjantaina, ystävien näkemistä sekä minun ja Pyryn viisivuotispäivä. Oikeasta päivämäärästä oli tänään tiukkaa vääntöä ja nolona joudun toteamaan, että minä muistin päivän väärin. Se onkin vasta huomenna. Että onnea vain meille sitten! :)