Tasan neljä viikkoa takana, tasan neljä viikkoa edessä.
Kahdeksan viikon matkani tuntui Suomessa vielä suhteellisen isolta reissulta, mutta täällä olen tajunnut, kuinka lapsenkengissä olen muihin travellereihin verrattuna. Suurin osa hostelleissa tapaamistani ihmisistä on viettämässä työn ja matkailun täyteistä vuotta, osa vain matkustaa minun tapaani mutta huomattavasti pidempään. Tämän reissun aikana onkin kypsynyt ajatus vuoden working visasta...
Mutta yksi matka kerrallaan! Tämä valmistujausmatkani on tosiaan nyt puolivälissä, ja nyt tajuan myös, kuinka erilaisia nämä puolikkaat ovat.
Ensimmäinen puoliskoni oli suurten kaupunkien ja road tripin värittämä pläjäys. Nyt raksuttavat neljä viikkoa muodustuvat kahdesta pidemmästä reissusta sekä synttäriviikosta Sydneyssä.
Raportointikohteeni on nyt Airlie Beach Whitsundaysin saaristossa Ison valliriutan ympärillä. Googlettakaa niin uskotte toistaiseksi ilman kuvia; tämä on paratiisi. Täällä on Australian kauneimmat rannat - kiitos kristallinturkoosin meren ja valkeiden hiekkarantojen. Näillä saarilla vietän ystäväni kanssa seuraavat 10 päivää, joihin mahtuu niin kolmen yön saariristeily kuin krokotiilisafarikin.
Toinen pitkä reissu on oma matkani Uuteen-Seelantiin. Tätäpä en ole vielä sen tarkemmin suunnitellut, kuitenkin pohjoissaarella pysyttelen Auckland-Wellington-akselilla.
Tässä saaristo- ja seelantitohinassa unohdin, että road tripin viimeiset käänteet ovat vielä paljastamatta. Drum rolls please...
Byron Bay oli ystäväni ja minun mielestäni mahtavin mesta tähän asti, mutta enemmänkin ihmisten kuin paikan takia. Nimbinin-retkemme oli ihan hauska, mutta hippikylästä ei saanut paljonkaan irti kahdessa tunnissa. Niiden aikana meille yritettiin myydä kolme kertaa pilveä ja kerran sieniä. Tästäkin huolimatta mielikuvieni Nimbin oli paljon hurjempi kuin se todellisuudessa oli.
Byron on travellereiden keskuudessa yksi suosituimmista paikoista täällä, mutta varoituksen sananen käärmekammoisille: rannalla nähdään toisinaan brown snakeja, jotka ovat aggressiivisia ja yksiä myrkyllisimpiä luikertelijoita maailmassa. Satuin itsekin yhden kanssa rannalle samaan aikaan, mutta en nähnyt otusta vaan ainoastaan kuulin puhuttavan asiasta.
Sitten lisää varoituksia: kun siirtyy Byron bayn hälläväliä-tunnelmasta Surfers' Paradiseen Gold Coastille, olo on kuin siirtyisi beatlesien luota hengailemaan Jersey Shoren guidojen ja guidettejen pariin. Surfersissa ei ole oikeastaan muuta tekemistä kuin löhötä rannalla tai bilettää. Ja yöelämässä homssuisuus ja rentous on sitten synti...
Jos kuitenkin Surfersiin eksyy, kannattaa viettää ilta Timezonessa, jossa pienellä summalla pääsee hakkaamaan kaikenlaisia pelejä autoilusta laser tagiin.
Road trippimme päättyi Brisbaneen eli Queenslandin osavaltion pääkaupunkiin. Brissy on alle 2 miljoonalla asukkaallaan selvästi Melbournea ja Sydneytä pienempi, mutta tuntuu kyllä helsinkiläiselle suurkaupungilta.
Brisbanessa olen viettänyt yhden lempipäivistäni koko reissulla, kun perjantaina pääsin vihdoin halaamaan koalaa. Se oli karhea ja kynsikäs pikkuroikale - ja tietysti ihana. Myös unelma kengurujen syöttämisestä toteutui Lone Pine Koala Sanctuaryssa.
Huippuaamupäivän kruunasi illan dubstepbileet, jossa pääesiintyjänä oli Borgore - nimi, jota kyttään sitten Suomeen palattuani.
Nyt takaisin nykyhetkeen. Kuorsaava ystäväni on herännyt, joten korkea aika lähteä syömään illallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti