Juuri kun olin pääsemässä tutkimustuloksiini opinnäytetyöni esittelyssä, kello soi ja kuuntelijani alkoivat kerätä laiskasti tavaroitaan. Kun kysyin, minne he olivat menossa, he sanoivat tunnin päättyneen. Menin kertomaan tapahtumasta pettyneenä isälleni.
Noin se kävi siis unessani - opinnäytetyöni esittelytilaisuus. Ja ennen toukokuuta, jolloin esittelin opparini työsuunnitelman, luulin koko koulun tulevan juhlalliseen tilaisuuteen kuuntelemaan meidän kaikkien journalistien opinnäytetöitä. Suunnittelin joskus mielessäni myös mekkovalintaani tilaisuuteen.
Toukokuussa minulle tosiaan selvisi, että opinnäytetyöt esitellään mitä korutomimmissa oloissa eli tavallisessa luokkahuoneessa. Läsnä ovat aina vain muut opinnäytetyönsä esittelijät ja ehkä opinnäytetyön työsuunnitelmien esittelijät. Näin on hyvä. Olen onnellinen, että saatoin mennä esitellä opparini ruutupaita-farkut-converset-yhdistelmässä. Asu sopi paremmin myös pasilalaiseen Nurkka-keskiolutbaariin, jonne menin kahden oppariurakkansa päättäneen koulutoverini kanssa myöhemmin juhlakaljalle.
Ennen belgialaista vehnäolutta kärsittävänä oli vielä kypsyykoe, jossa testataan minun Suomenkielen-taito ja se, olenko varmasti tehnyt oman opinnäytetyöni vai olenko vale-valmistuja.
Kun eteen luiskahti konseptipaperia ja kaksi esseekysymystä, tulvahtivat lukion tentit ja lukuisat mindmapit mieleeni. Huomasin myös ensimmäistä kertaa sitten lukion laskevani sanamääriä ja tajusin, ettei minulla ollut hajuakaan, kuinka pitkä on 450–600 sanainen essee. Koko ammattikorkeakouluopintojeni ajan - Hollannin vaihtoa lukuunottamatta - olen elänyt merkkimäärillä.
Käsin kirjoittaminen on kamalaa. Ajatus juoksee nopeammin kuin ehtii kirjoittaa, ja jokaisen kappaleen jälkeen täytyy ravistella kipu pois kädestä. Käytin kypsyyskokeeseen koko sallitun ajan eli puolitoista tuntia, minkä jälkeen käteni halusi ilmoittautua saikulle. Miten ihmeessä käsi on joskus jaksanut ylioppilaskirjoituksissa?
Opinnäytetyövaihe elämästäni alkaa siis pikkuhiljaa siirtymään historiaan muutamien käytännön järjestelyiden jälkeen. Saankin mukavasti aikaa keskittyä vain ruotsiin. Mötesdokumentilla taitaa olla tällä viikolla deadline. Kohta niistäkin päästään.
Vaikka ulkona on ilma, jota minä nimitän Lontoon ihmissusi-ilmaksi, lähden kuuntelemaan ensimmäistä kertaa elämässäni Namedroppailun SM-kisoja. Lasi viiniä ja aivot narikkaan, kiitos!
Ja kuinka tyhjä olo opinnäytetyön ja kypsyysnäytteen jälkeen ainakin allekirjoittaneella oli! Sen lisäksi, että ranne oli kipeä.
VastaaPoistaSpämmään samalla ja mainostan siirtynyttä blogiani: http://heikunkeikunkax.blogspot.fi/